Turvaton odotus

Lukioaikainen ystäväni tutustutti minut aikoinaan progeen ja jazziin. En aina ymmärtänyt musiikkia, mutta silti siitä tuli usein hyvä olo. Etelä-Haagan sivukirjastossa lettasin levylaatikoita ja opin tunnistamaan Blue Note Recordsin levykannet – ne olivat paitsi kauniita myös tae laadukkaasta sisällöstä. Löysin Miles Davisin , John Coltranen , Thelonious Monkin ja monet muut. Vanhasta soulista ja jazzista tuli minulle yhden elämäni vaikeimman aikakauden taustamusiikki, johon liittyy valtavasti ahdistusta, mutta myös toivoa. Kaikki järjestyy. Kuva täältä  https://en.wikipedia.org/wiki/Song_for_My_Father_(album) https://www.youtube.com/watch?v=CWeXOm49kE0 En ole ensimmäinen enkä taatusti viimeinen, joka vertaa nyt käsillä olevaa tilannetta aikaan ennen Talvisotaa. En oikeasti tiedä, miltä se aika tuntui, mutta ehkä se tuntui tältä: jännitys asuu mahassa ja painaa käsissä, uudet rajat ja säännöt ärsyttävät, mutta vaihtuvat ohjeet ja epämääräiset tiedot ärsyttävät vielä e

Kuva Matti Pikkujämsä, vauva.fi/artikkeli/perhe/arki/tule_hyva_arki Pitäisi pakata. Olemme muuttamassa, koska ostimme asunnon. Talousuutiset huolestuttavat aivan uudella tavalla. Aika on koko ajan kortilla. Lapsi aloitti koulun. Hän sai ensimmäisen uuden kaverin ensimmäisen päivän ensimmäisellä tunnilla. Koulussa on luettu, laskettu, leikitty, pelattu. Elämä on täynnä jännitystä ja lapsi käyttäytyy mitenkuten. Hän kuitenkin pyytää illalla raivarin jälkimainingeissa anteeksi. Ihmisen kokoisia ongelmia. Tavallista arkea . **** Nuori mies etsii työharjoittelupaikkaa. Rakennusalan opinnot jatkuvat toista vuotta. Harjoittelupaikkaa ei löydy, koska miehellä ei ole suomalaista sosiaaliturvatunnusta. Hän kertoo minulle ongelmasta samalla, kun pyyhkii pöytää kahvilassa, jossa hän on töissä. Illalla hän menee siivoamaan Ruotsista palaavaa laivaa. Se on hänen toinen työnsä. Vapaa-ajan ongelmia ei varsinaisesti ole.  Muita ongelmia kyllä riittää, kuten harjoittelupaikan puuttuminen. *

Tuttu politiikantutkija kyseli taannoin Facebookissa, että mikäköhän meidän muiden mielestä on näiden vaalien teema. Mennäänkö hästägeillä maahanmuutto, ilmastonmuutos vai kenties jollakin ihan muulla? Alkuvuodesta yksi ystävä tarttui pohdinnoissaan siihen, että  poliitikot vääntävät asioita väkisin vastakkain, vaikka yhteistyön ja konsenkuksen etsimisen pitäisi olla se varsinainen tavoite. Ozan Yanar ymmärsi hänen mielestään Sauli Niinistön uudenvuoden puheen tahallaan väärin. Minä asetuin vastahankaan ja Yanarin puolelle. Mielestäni Niinistö sulki ihmisiä keskustelun ja yhteisön ulkopuolelle tavalla, joka ei tukenut konsensuksen löytymistä tai yhteistyötä. Mutta tämähän on vanha juttu jo. Aivan kuten vanhustenhoidon ongelmat, suomalaismiesten pedofiilirinki tai aktiivimalli. Minä ajattelen, että tänä keväänä käydään jälleen vaalit vaaleista. Tapamme järjestää yhteiskunta ja sen toiminta ovat suurennuslasin alla ja keskellä merkitysneuvotteluja, joissa yhteiskunnan reunaehtoja

Mitä ymmärtäisin tai mitä osaisin, jos muuttaisin vaikkapa Iraniin? En osaisi lukea enkä kirjoittaa tavalla, josta olisi hyötyä. En ymmärtäisi, mitä kaupasta etsisin ja minua pelottaisi viedä lapseni paikalliseen kouluun. Koulun (tai oikeammin koulujen) ongelma ja vahvuus on siinä, että se on itse itseään vahvistava instituutio. Kaikilla on joku käsitys siitä, mitä koulu on ja miten se tulisi järjestää. Kaikki muut tavat voivat tuntua vierailta tai vääriltä. Valmistavassa opetuksessa olevat lapset ja nuoret ovat vasta Suomeen tulleita. Tänne tullaan esimerkiksi työn, avioliiton, opiskelun tai turvapaikan perässä. Osalla tulijoista on täällä jo odottamassa tuttuja, sukulaisia ja ystäviä, jolloin asettautuminen helpottuu. Toisilla aivan kaikki on uutta ilmastosta byrokratiaan. Ja kouluun. Tänne tulevat lapsiperheet ovat samojen kysymysten edessä kuin itse olisimme tai olemme muualle muuttaessamme. Mihin minä olen lapseni laittamassa? Voinko luottaa, että lapseni on turvassa? Kunnioit

Ensin ne tulivat hakemaan ulkomaalaiset rikoksentekijät, ja minä olin innoissani, koska tunsin, että nyt paha saa palkkansa. Hyvä Tanska! Valtakunnan poliitikko kertoo meille, että olemme olleet lampaita. Aiemmin puhuttiin ihmisoikeuksista, mutta nyt vihdoin uskalletaan sanoa, että vastakkainasettelu on tärkeää. Ne tulevat ja vievät meiltä ja meidän vanhuksilta sosiaaliturvan. Veteraanit makaavat kakassa ja raiskaajat haluavat itselleen ihmisoikeuksia! He eivät kunnioita länsimaisia arvoja! Tekopyhää meininkiä, kun hyysätään ensin matuja ja sitten ne tekevät rikoksia ja vaaditaan vielä oikeuksiakin. Sylettää! https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/12/03/ismo-alanko-kun-suomi-putos-puusta Minulle on opetettu, että ensimmäisen maailmansodan "häpeärauha" ja sen jälkeinen hyperinflaatio, iloisen kaksikymmenluvun päättyminen pörssiromahdukseen ja ihmisten ahdinko johtivat siihen, että saksalaisten mielet olivat auki juutalaisvastaiselle propagandalle, salaliittoteorioille ja e

Minusta on hauska tietää kaikenlaista ja pystyn innostumaan asioista, joista en periaatteessa tiennyt voivani kiinnostua millään muotoa. Hienoimpia innostumisen kokemuksia oli muinainen lukion lukulomanaikainen matematiikan kertauskurssi. Ai että! Siihen asti olin vältellyt matematiikkaa parhaani ja laiskuuteni mukaan, mutta kurssin aikana tapahtui jonkunlainen naksahdus. Matematiikka voi olla kaunista, se voi olla kivaa ja ennen kaikkea se voi tarjota riemastuttavaa oivaltamisen iloa! Kiitos innostuksestani kuului asiastaan innostuneelle opettajalle, mutta myös sille, että vihdoin tein riittävästi töitä. Matematiikka vaatii istumalihaksia. Lopulta todistuksessa oli lyhyestä matematiikasta numero seitsemän, mutta kirjoituksista sain kaikki yllättäneen eximian. (Odotan vielä, että joku päivä innostun tekniikasta - moottoreista ja sen sellaisista. Toistaiseksi aihe ei ole tullut riittävän lähelle, jotta olisin jaksanut asiaan paneutua.) Hesarissa (kyllä minä ihan oikeasti muutakin l